Tammikuun 2022 kirje
Turva epävarmuudessa
"Koska hän on kiintynyt minuun, minä pelastan hänet. Minä vien hänet turvaan, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avukseen, ja minä vastaan hänelle. Minä olen hänen kanssaan ahdistuksessa. Minä vapautan hänet ja kunnioitan häntä. Minä tyydytän hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä valmistamani pelastuksen." Psalmi 91:14-16
Olemme astumassa uuteen vuoteen yhä lisääntyvän epävarmuuden tunnelmissa. Koronavirus ja siitä aiheutuvat rajoitukset, epävarma taloudellinen tilanne ja maailmanpolitiikan uhkakuvat lietsovat helposti vain pelkoa ja turvattomuutta. Kristittyinä tiedämme turvamme olevan Jumalassa, mutta kysymys siitä, miten se käytännössä toteutuisi henkilökohtaisessa elämässämme, on monille hyvinkin terävä. Miten säilytän rauhani silloin, kun kaikki tuntuu menevän vain huonompaan suuntaan?
Psalmi 91 on Raamatun tunnetuimpia tekstejä turvallisuuteemme liittyen. Siinä kuvataan ihmistä, joka on tietoisesti asettanut luottamuksensa Jumalaan ja löytää hänestä turvan kaikissa vastoinkäymisissä. Psalminkirjoittaja mainitsee odottamattoman väkivallan uhan, sotatilanteen sekä kulkutaudit ja vakuuttaa, että vaikka tämä kaikki tapahtuisi välittömässä läheisyydessämme, jopa niin, että näemme monien viereltämme kaatuvan, olemme silti turvassa, mikäli olemme asettaneet toivomme Jumalaan.
Psalmin lopussa, jakeissa 14–16 Jumala puhuu. Hän lupaa pelastaa, olla lähellä ahdistuksessamme, vapauttaa meidät ja kunnioittaa meitä. Mikä tärkeintä, hän tekee sen kaiken, koska olemme kiintyneitä häneen. Ei jää epäselväksi, mikä on meidän turvallisuutemme tärkein lähtökohta – se on rakkautemme Jumalaan, kuuluminen hänelle. Tämä tuo heti mieleen myös rakkauden kaksoiskäskyn Jeesuksen antamana uskon tiivistelmänä. Meidät on kutsuttu rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseämme (Matt. 22:37-40), ja kun tämä on elämämme keskeinen pohjavire, tiedämme olevamme hänen omilleen kuuluvassa turvassa.
Kristityn turvallisuus ei tarkoita vaikeuksien poissaoloa. Joskus se voi tarkoittaa vielä enemmän vaikeuksia, esim. sellaisia, jotka kohdistuvat meihin uskomme tähden tai sellaisia, joita Jumala sallii hioakseen luonnettamme. Ero on kuitenkin siinä, että Jumala lupaa itse olla läsnä vaikeuksissamme ja antaa niille merkityksen, joka tuottaa hyvää hedelmää pitkällä aikavälillä. Se keskeinen, mikä pitää meidät pystyssä ja antaa täyttymyksen kokemuksen, on viime kädessä aina rakkautemme Jumalaan ja hänen rakkautensa meihin. Kun näemme hänen johdatustaan sekä pienissä että suurissa asioissa, kun yllätymme aina välillä siitä, miten hän järjestää olosuhteita meidän tarpeitamme silmällä pitäen, kun huomaamme hänen lähettävän muita ihmisiä avuksemme, kun saamme apua ja rohkaisua yllättäviltä tahoilta – kaikesta tällaisesta vahvistuu tietoisuus hänen rakkaudestaan, ja juuri siitä tietoisuudesta kumpuaa turvallisuutemme vastoinkäymistenkin keskellä.
Psalmin viimeiset jakeet heijastavat kaiken muun lisäksi sellaista läheisyyttä Jumalaan, joka on ominaista niille, joille rukous on hengityskanava ja elinehto. Turvallisuuden kokemus on aina tällaisen läheisyyden sivutuote. Uskomme muuttuu voimavaraksi, tai on taakka riippuen siitä, toteutuuko läheisyys Jumalaan henkilökohtaisessa rukouselämässämme. Uusi vuosi on täynnä mahdollisuuksia ja arvaamattomia tilanteita. Meitä ei ole kutsuttu välttämään vaikeuksia; silloinhan pitäisi usein välttää elämistä ylipäätään. Pikemminkin meidät haastetaan joka päivä elämään Jumalan rakkauden antamalla rohkeudella, kohtaamaan vaikeudet luottavaisesti ja iloitsemaan voitoistamme nöyrästi. Meitä haastetaan elämään, jossa Jumala on suuri ja meidän turvamme, ilomme ja rakkautemme on hänen tuntemisessaan.
Mehis Metsala