Maaliskuun 2023 kirje
Hyvän muutoksen dynamiikka
Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. (Jaak. 4:8)
Yksi kristinuskon keskeisistä kysymyksistä liittyy hengellisen kasvun olemukseen: miten tuo kasvu tapahtuu ja millä tavalla me muutumme aidosti ja kestävästi. Miten voisimme kasvaa ja muuttua niin, että Jumala itse olisi elämämme keskeinen voimatekijä, eikä meidän ponnistuksellemme olisi niin suurta tarvetta?
Olemme tottuneita saarnoihin ja teksteihin, jotka kehottavat luopuman jostain, jotta Jumalalla olisi enemmän tilaa meissä. Sehän on Raamatun valossa aivan totta; Jeesus itse kehottaa meitä luopumaan koko elämästämme, jotta voisimme löytää sen hänessä. Ongelmana on tavallisesti kuitenkin se, että tätä yrittäessämme emme pysty päästämään irti vanhasta, ja näin uuden elämän eteneminen siirtyy koko ajan tulevaisuuteen. Mikäli otteemme irrottaminen vanhasta jää ainoastaan meidän tehtäväksemme, emme tule pärjäämään. Vanha luonteemme, se, mitä Uusi testamentti sanoo lihaksi, on liian voimakas, eikä oma ponnistuksemme kanna riittävän pitkälle tuodakseen meidät uuden, Jumala-keskeisen elämän ytimeen.
Muutosta tapahtuu tavallisesti silloin, kun huomiomme keskipisteenä ei olekaan enää parempi suoritus tai edes uusi elämänlaatu vaan Kristus itse Herrana ja Pelastajana. Juuri tämä on raamatullisen kertomuksen yhä uudelleen toistuva kaava; ihminen muuttuu Jumalan kohtaamisen seurauksena. Niin kauan kuin yritämme itse parantaa itseämme, koemme yhä uudelleen epäonnistumista. Vasta silloin, kun Jumalan rakkaus ja pyhyys ovat tulleet meille henkilökohtaisella tasolla niin konkreettisiksi, että ymmärrämme oikeasti olevamme hänen rakkautensa kohteina ja näemme yhtäkkiä kaiken hänen muuttamine silmineen, meissä vapautuu kyky antaa itsemme hänelle kokonaisvaltaisesti.
Seurakuntana emme ole julistamassa ihmisten masinoimaa muutosta, vaan Kristusta Herrana ja Pelastajana. Kaikki muutokset – kahleiden putoaminen, riippuvuuksista vapautuminen, vanhoista arvoista irtisanoutuminen ja rakkaudentäyteisen elämän herääminen – toteutuvat silloin, kun Kristus itse on tullut meille niin suureksi, että alistuminen hänen edessään on meille etuoikeus ja syvimmän janomme tyydytys eikä raskas velvoite. Käytöksemme muuttuu kestävästi sydämen uskon uudistumisen seurauksena.
Kirkkovuoden paastonaika, jota maaliskuussa vietämme, on tarkoitettu sitä varten, että luopuminen jostakin voisi olla apuvälineenä syvemmälle ja todellisemmalle kohtaamiselle Jumalan kanssa. Kun käännämme määrätietoisesti katseemme pois itsestämme ja muutamme jopa ruumiimme tarpeet muistutukseksi janostamme Jumalaa kohtaan, saamme mahdollisuuden kasvaa hänen läheisyyteensä ja uudistua uskossamme.
Kun luovumme jostakin Jumalan tähden, hänen rakkauttaan ja pyhyyttään etsien, jokin meissä muuttuu. Sydämemme alkaa orientoitua Jumalan, eikä omien halujemme mukaan; Raamatun sana, rukous ja toisten esirukoukset ja rohkaisut muuttuvat hyvin tärkeiksi. Herkkyytemme Jumalan äänelle kasvaa, ja rakkautemme häneen uudistuu. Hän todellakin tulee meitä vastaan, kun lähestymme häntä!
Mehis Metsala