Maaliskuun 2024 kirje
Langenneen nousu
”Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.” (Luuk. 22:32)
Jeesus sanoi nämä sanat Pietarille vähän ennen kärsimyksensä alkua, hetki ennen siirtymistä Getsemaneen. Pietari oli sillä hetkellä vielä täynnä varmuutta, että hän tulisi pysymään järkkymättömänä Jeesuksen rinnalla olosuhteista ja tilanteista riippumatta. Hänen rohkeutensa ja itsevarmuutensa saattoi tuntua jopa ihailtavalta. Juuri tällaisia opetuslapsia Jeesus varmasti arvostaisi eniten. Me kuitenkin tiedämme, että tilanteen kärjistyessä Pietarin rohkeus petti, ja vastoin vakaumustaan hän kielsi Jeesuksen kolme kertaa peräkkäin. Hän ei pelkästään tuottanut pettymystä itselleen, vaan petti Jeesuksen juuri silloin, kun hänen uskollisuutensa olisi pitänyt loistaa kaikkein kirkkaimmin. Miten on mahdollista, että johtavassa asemassa oleva opetuslapsi epäonnistui niin pahasti?
Jeesuksen suhtautuminen Pietariin kertoo meille paljon siitä, miten Jumala suhtautuu omiinsa. Hän ei ole kutsunut täydellisiä, eikä hän nojaa meidän virheettömyyteemme. Päinvastoin! Inhimillinen heikkous ja ailahtelevuus on hyvin hänen tiedossaan, ja siitä huolimatta hän on kutsunut meidät seuraajikseen ja haluaa käyttää meitä työssään. On huomionarvoista, että jo ennen Pietarin lankeamista Jeesus huolehti siitä, että hänen paluunsa ja ennalleen asettaminensa olisi varmistettu. Hän halusi, että tämän oppitunnin kautta Pietari olisi voimalliseksi rohkaisuksi kaikille muille erehtyville ja langenneille opetuslapsille.
Usein meidän tiedostamaton pyrkimyksemme on toimia sellaisesta itsevarmuudesta ja rohkeudesta käsin, jota näemme Pietarissa ennen lankeamista. Me haluamme olla varmoja itsestämme ja suoriutua kaikista koetuksista virheettöminä, pää pystyssä. Me toivomme, ettei itseluottamuksemme ja varmuutemme pettäisi ja että saisimme aina lisää vahvistusta maineellemme voitokkaina kristittyinä. Emme useinkaan tajua, että juuri näin ajatellessamme olemme vaarassa tehdä pahimpia mahdollisia virheitä uskonelämässämme. Emme ymmärrä, että niin kauan, kuin luottamuksemme ja huomiomme on pelkästään omassa suorituksessamme, olemme kykenemättömiä nojaamaan Jumalan voimaan, armoon ja rakkauteen.
Jeesuksen kärsimystä edeltävät evankeliumien tekstit painottavat paljon sitä, miten oikeasti suurin on todellisuudessa se, joka tulee pieneksi tämän maailman mittapuiden mukaan. Koko Jeesuksen kärsimys vahvistaa samaa totuutta: hän tuli suureksi luopumalla oikeuksistaan, palvelemalla muita ja kuolemalla muiden puolesta. Myös Pietarin piti kokea itseluottamuksen tappio, jotta hänestä tulisi se, joksi Jumala oli hänet tarkoittanut. Mekin joudumme usein murtumaan, epäonnistumaan ja luopumaan jostakin meille rakkaasta asiasta, jotta Jumalan voima saisi todella alkaa vaikuttaa meissä. Viime kädessä Jeesuksen sanat Pietarille olivat kutsu tulla takaisin siitä huolimatta, että Pietari oli epäonnistunut ja maineensa menettänyt mies. Jeesus ei kutsunut häntä niinkään palvelua vaan ennen kaikkea rakkautta silmällä pitäen. Kun rakkaus Kristukseen oli asettunut Pietarin elämän keskiöön, hänellä oli jaettavaa myös toisille.
Jeesuksen kutsu tulla takaisin, nousta pettymyksistä, synnistä ja kaikesta sellaisesta, mikä on erottanut meidät hänestä, on voimassa vielä tänäänkin. Suostu tulemaan pieneksi, murtumaan, myöntämään oma riittämättömyytesi, jotta Jumalan voima ja suuruus voisivat täyttää myös sinut.
Mehis Metsala