Helmikuun 2024 kirje

Valtakunnan asialla…

Herran enkeli puhui Filippokselle: "Nouse ja mene etelään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gazaan ja on autio." Hän nousi ja lähti. (Ap. t. 8:26-27)

   Tämä on johdanto kertomukselle, joka kuvailee Filippoksen keskustelua Etiopian kuningattaren hoviherran kanssa. Keskustelun seurauksena hoviherra teki uskonratkaisun ja kävi kasteella. On huomionarvoista, että kaikki sai alkunsa Filippoksen yksinkertaisesta kuuliaisuudesta. Filippos ei tiennyt, miksi häntä käskettiin menemään kyseiseen paikkaan, hän ei tiennyt, mitä hänen piti siinä paikassa tehdä eikä hän tiennyt, miten tehtävään olisi pitänyt valmistautua. Hän sai vain käskyn mennä, ja kun hän oli tehnyt sen, tilanne avautui ja hän sai olla ihmeellisellä tavalla Jumalan käytössä.

   Uskonelämän keskeisimmät voitot ja arvokkaimmat hedelmät ovat hyvin usein seurausta yksinkertaiselle kuuliaisuudelle. Kun olemme lapsenomaisesti nöyrtyneet Jumalan edessä ja asettaneet hänet elämämme keskiöön, kuuliaisuus hänelle johtaa hänen suuruutensa ja rakkautensa mukaisiin tekoihin. Se ei ole vaikeaa suorittamista, vaan iloista vastarakkauden osoittamista jo kokemallemme rakkaudelle. Silloin olemme herkkiä Jumalan äänen suhteen, ja hänen johdatuksensa todellisuus on koettavalla tavalla läsnä elämässämme. Evankeliointi ja ihmisten kohtaaminen tällaisesta todellisuudesta käsin on luontevaa ja helppoa. Jumalan läsnäolo meissä puhuu enemmän kuin mitkään sanat, ja tilanteet avautuvat Jumalan vaikutuksesta jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta huomioiden.

   Vastakohtana tällaiselle vaikuttamiselle on ehkä yritys evankelioida ponnistaen, syyllisyyttä ja omaa huonoutta kokien, yrittäen tietoisesti tai tiedostamatta vain suorittaa raamatullista käskyä ilman, että oma sydän olisi siinä kokonaan mukana. Liian usein olemme Jumalan asialla vain osittain, tehdäksemme välttämättömän minimin, jotta meidän vastuumme tulisi jotenkin kuitatuksi. Liian usein sorrumme myös kulttuurissamme vaikuttavaan asenteeseen, jonka mukaan usko on tiukasti vain yksityisasia, emmekä halua aiheuttaa kenenkään paheksuntaa tyrkyttämällä omia näkemyksiämme.

   Aina kun luen tätä kertomusta Apostolien teoissa, koen halua olla mukana jossakin vastaavanlaisessa. Haluan kokea Jumalan johdatusta ja olla hänen käytössään. Haluan kuulua seurakuntaan, jossa tällainen toiminta on normaalia ja jokapäiväistä. Haluan nähdä, miten ihmisten elämät muuttuvat, kun Jumala kohtaa heitä ja haluan olla mukana hänen työssään. Tämä ei kuitenkaan voi toimia, ellen itse ole Jumalan virrassa, ellen itse elä täysillä hänelle ja ole herkkä ja avoin hänen suhteensa. Näin ollen kaipaus nähdä enemmän Jumalan toimintaa on samanaikaisesti kutsu olla kokonaisvaltaisesti hänen käytössään.

   Jumala kutsuu ja haluaa johdattaa meitä myös tänään. Hän kutsuu meitä seurakuntana ja yksittäisinä kristittyinä. Rukoilen, että meillä olisi yhä enemmän kykyä kuulla hänen ääntänsä ja kuuliaisuutta toimia hänen kutsunsa mukaan.

                         Mehis Metsala