Toukokuun 2023 kirje
Miten rakennamme viisaasti
Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. (Matt. 7:24-25)
Kyseinen teksti on vuorisaarnan lopussa, ja se toimii tietynlaisena yhteenvetona Jeesuksen koko opetusta silmällä pitäen. Hän osoittaa, että mikäli hänen sanansa ovat elämämme perustana ja lähtökohtana, jolle kaikki muu rakennetaan, me olemme turvassa myös myrskyjen ja vastoinkäymisten keskellä. Mikäli suhtautumisemme hänen opetukseensa on pinnallisempi, saatamme joutua kohtaamaan tilanteen, jossa kaikki rakentamamme kaatuu koettelemusten yhteydessä. Järkevyys ja viisaus ovat Jeesuksen mukaan hänen kokonaisvaltaista seuraamistaan ja hänen opetustensa soveltamista elämämme kaikilla osa-alueilla. Hänen sanoistaan ei ole meille mitään hyötyä, ellemme todella toimi niiden mukaisesti.
Mutta millaista on se oikea kuuliaisuus, jota Jeesus peräänkuuluttaa? Millä tavalla meidän pitäisi seurata häntä ja noudattaa hänen opetustaan, jotta voisimme pysyä pystyssä myös kaikkien epävarmuuksien keskellä? Vuorisaarnaa lukiessamme huomaamme pian, että kysymys on sydämen asenteista ja niistä kumpuavista valinnoista. Jeesus ei tavoittele ulkoista ja muodollista kuuliaisuutta vaan sydämen tasolta, rakkaudesta nousevaa tottelemista. Hän ei tavoittele pelkästään käytöksen muuttumista, vaan perinpohjaista sydämen muutosta, joka ulottuu elämämme jokaiseen osa-alueeseen. Hän ei tähtää pelkästään siihen, että luopuisimme synnistä, vaan myös siihen, että kaikki arvomme muuttuisivat, ja koko elämämme olisi hänen rakkautensa mullistamaa.
Ymmärtäessämme tämän muutoshaasteen kokonaisvaltaisuuden me usein havahdumme, mutta jäämme johonkin puolitiehen. Kun näemme, että Jeesus ei tyydy olemaan sivuroolissa ja haluaa vaikuttaa aivan kaikkeen, saatamme vaistomaisesti kääntyä poispäin hänestä, koska oma valtamme on meille liian kallisarvoista, ja siitä luopuminen tuntuisi liian radikaalilta. Me sekä kaipaamme että kaihdamme samanaikaisesti sitä, mitä Jeesus haluaa elämässämme tehdä. Me sekä tavoittelemme että torjumme häntä, ja se on ristiriitaista. Hengellinen jano saa meidät kaipaamaan Jeesusta, koska sisimmässämme tiedämme, ettei ole toista pelastajaa, eikä kukaan muu rakasta meitä niin kuin hän. Samanaikaisesti emme halua hänen vaikuttavan aivan kaikkeen, koska emme halua luopua määräysvallastamme, itsekkäistä pyrkimyksistämme, helmasynneistämme ja kaikesta muusta, mikä on tuonut meille mielihyvää ja toiminut korvikkeena tähän asti.
Näin toimiessamme päädymme usein siihen, että tiedostamattomaksi tavoitteeksemme muodostuu jonkinlainen meille sopivaksi räätälöity Jeesus; sellainen, joka ei sekaannu henkilökohtaisiin valintoihimme eikä muistuta meitä tärkeiden totuuksien mustavalkoisuudesta. Se on hengellisen harmauden ja näköalattomuuden tila, johon päädymme aina, kun teemme tarpeeksi kompromisseja. Se on tila, jossa emme oikeastaan halua olla, mutta josta emme pysty nousemaan niin kauan, kuin olemme itsekkyytemme sokaisemia. Onneksi Jumala jossain vaiheessa aina puhkaisee tällaiset kuplat ja osoittaa totuutensa ehdottomuuden sekä rakkautensa suuruuden. Silloin saamme taas iloisesti nöyrtyen tehdä parannusta ja jatkaa rakentamista viisaan miehen tavoin, ainoastaan Jeesukseen nojaten.
Millä tavalla ja mille perustalle sinä rakennat omaa elämääsi tänään? Millainen on kuuliaisuutesi laatu suhteessa Kristukseen? Yritätkö olla kuuliainen syyllisyydestä ja pelosta käsin? Onko kuuliaisuutesi osittainen ja omaa määräysvaltaasi varjeleva, vai oletko antanut täyden tilan Jumalan rakkauden vaikuttamalle kuuliaisuudelle ja rakennat viisaasti?
Mehis Metsala