Joulukuun 2022 kirje
Armon ja totuuden evankeliumi
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainutsyntyisellä Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:14)
Kristuksessa Jumala on tullut lähellemme armoa ja totuutta osoittaen. On hyvin merkittävää, että nämä kaksi kuuluvat yhteen. Armolla ei olisi sisältöä ilman totuutta; totuus yksin olisi taas murskaavaa ja lannistavaa meidän tilannettamme silmällä pitäen. Se, että Jumala kohtaa meitä armoa ja totuutta ilmaisten, antaa meille toimivan lähtökohdan elämäämme varten. Näin me saamme oikean arvion tilanteestamme Jumalan edessä ja toimivat lähtökohdat hedelmälliseen elämään. Kristuksen kautta näemme, miten vakavia rikkomuksemme Jumalan edessä ovat ja miten suuri hänen rakkautensa meitä kohtaan on.
Joulun tapahtumat asettuvat tätä kaikkea silmällä pitäen aivan erityiseen valoon. Kysymyksessä ei olekaan pelkästään romanttiselta tuntuva kertomus lapsesta seimessä, enkeleistä ja paimenista vaan Jumalan pelastussuunnitelman tärkeimmän murroksen toteutuminen meidän, tavallisten ihmisten, keskuudessa. Jumala, joka oli israelilaisille niin pelottava, että he pyysivät Moosesta toimimaan välimiehenä heidän puolestaan, on tullut Jeesuksen kautta niin lähelle, että me näemme hänet täynnä armoa ja totuutta, eikä tähän liity mitään pelkoa. Hän tuli keskuuteemme meidän kaltaisenamme, inhimillisenä ja haavoittuvana. Jeesuksen tähden voimme kääntyä Jumalan puoleen lapsen tavoin, sanoen Abba, Isä, ja Jeesuksen kautta saamme muuttua hänen pyhyytensä vaikutuksesta yhä enemmän hänen kaltaisekseen.
Näin ollen evankeliumin ja sen myötä myös jouluevankeliumin arvo avautuu meille kirkkaasti, mikäli olemme riittävän tarvitsevia Jumalan edessä ja näemme joulun tapahtumat Jumalan suuren pelastussuunnitelman välttämättömänä osana. Näin alamme ymmärtää inkarnaation, Jumalan lihaksi tulemisen ihmeellisyyttä ja sen eri seurannaisvaikutuksia omaan elämäämme. Näin Jumalan pyhyyden todellisuus voi täyttää myös meidän pyhienviettomme ja työntää triviaaliset materiaan liittyvät hössötykset taka-alalle. Jeesuksessa Jumala on samaistunut taisteluihimme ja kipuihimme, ja Jeesuksessa hän on avannut meille tien kaikkein pyhimpään. Siitä on syytä iloita!
Jeesuksen ajan Israelissa tiedettiin jotakin Jumalan pyhyydestä ja koko ihmiskunnan tarpeesta ihmisen ja Jumalan välisen kuilun ylittämiseksi. Tämä on tiedostettu myös kautta kristinuskon historian melkein meidän päiviimme asti. Tietoisuus langenneisuudestamme on saanut ihmiset yhä uudelleen etsimään Jumalaa ja myös löytämään hänet. Valitettavasti moderni kulttuurimme on tämän ymmärryksen melkein täysin menettänyt. Näin ollen jälkikristillisen yhteiskunnan joulunvietto etääntyy yhä enemmän joulun tapahtumien kristillisestä ytimestä, ja usein jäljelle jää vain kulutusjuhla sekä sitä seuraava krapula.
Kristittyinä meillä on etuoikeus pitää jouluna esillä Kristusta! Häntä me juhlimme ja häntä me seuraamme. Hän on muuttanut elämämme ja antanut meille merkityksen ja painoarvon, joka on meitä suurempi. Hän ei ole enää seimessä nukkuva lapsi, vaan Herra, joka hallitsee ja jonka edessä eräänä päivänä jokainen polvi tulee notkistumaan. Annetaan jouluna hänelle se kunnia, joka hänelle kuuluu!
Mehis Metsala