Tammikuun 2023 kirje
Mitähän tästä tulee…?
Vuosiluvun vaihtuminen on suomalaisessa kulttuurissa joka kerta enemmän tai vähemmän merkittävä tapahtuma. Monille se on vain syy juhlia ja syy unohtaa hetkeksi arjen velvoitteet. Toisille se tarkoittaa uusien lupausten tekemistä ja/tai vanhojen sitoumusten uusimista. Toiset taas ajattelevat tulevia haasteita ja pohtivat omaa jaksamistaan ja suorituskykyään. Melkein kaikkia mietityttävät monet epävarmuutta aiheuttavat tekijät, joita on maailmassamme päivä päivältä yhä enemmän. Miten selviydyn hintojen noususta? Millä tavalla sota Ukrainassa tulee vaikuttamaan meihin alkavana vuonna? Miten selviydyn omista henkilökohtaisista haasteistani, kuten yksinäisyys, uupuminen, masennus, sairaus jne.? Kysymyksiä on paljon…
Kristittyinä meitä kutsutaan katsomaan kaikkea Jumalan tuntemisen muokkaamilla silmillä. Vaikka edessä olisi vaikeita, murroksellisia tapahtumia, raamatullinen ohje on: ”… rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:28) Näin voi asennoitua ainoastaan sellainen ihminen, joka on varma Jumalan hallintavallasta omassa elämässään. Jumala kutsuu liikkumaan häntä kohti, ojentautumaan kohti hänen päämääriään ja tavoittelemaan yhä kokonaisvaltaisempaa elämää hänen johdatuksessaan. Meitä kutsutaan elämään siitä todellisuudesta käsin, joka on näkymättömyydessä ja riippumaton tämän maailman epävarmuustekijöistä.
Ratkaisevaa näyttää olevan se, millaisia kysymyksiä me tulevaisuutta silmällä pitäen oikeasti kysymme. Ihmismielen keskeinen kysymys on usein: mitä tästä tulee…? Suomalaisilla on synkkinä hetkinä tapana sanoa: tästä ei tule yhtään mitään. Kristinuskon keskeinen kysymys on: keneen minä luotan. Luotanko Jumalaan aidosti, kaiken likoon laittaen?
Niin kauan, kuin mielemme pyörii mahdollisissa uhkakuvissa ja pyrkimyksessämme yhä parempaan riskien hallintaan, rauhamme on riippuvainen siitä, miten paljon itse pystymme hallitsemaan tilanteita. Mutta heti, kun olemme pystyneet heittäytymään Jumalan johdatuksen varaan, saamme kokea yli ymmärryksen käyvää rauhaa ja tasapainoa, jota mullistukset ympärillämme eivät voi ryöstää. Keskeinen mielentilaamme määrittävä tekijä on yhteytemme Jumalaan ja tuon yhteyden aitous ja toimivuus.
Kaikkein kriittisin on kuitenkin kysymys halukkuudestamme nöyrtyä. Jumalan kutsua ei voi toteuttaa itsekeskeisyydestä ja itsekkyydestä käsin. Sen toteuttaminen vaatii nöyrtymistä, murtumista, sisäisen arvomaailman muuttumista Jumalan mielen mukaiseksi ja hänen antamansa rakkauden vastaanottamista tarvitsevuutemme tiedostaen. Kristittyinä pelkäämme usein tulevaa pelkästään sen takia, että tiedämme nöyrtymisemme olevan puutteellista, samalla kun ymmärrämme, että Jumalalla kuuluisi olla elämässämme keskeisin rooli. Emme useinkaan pysty luottamaan, koska emme ole antaneet itseämme hänelle vielä kokonaan. Haluamme hänen johdatustaan, mutta tietyin varauksin. Niin kauan, kuin yritämme käydä kauppaa Jumalan kanssa, olemme hyvin epävarmalla pohjalla kaiken tulevan suhteen.
Historia osoittaa, että kaikkein merkittävintä elämää ovat eläneet ne, jotka ovat keskittyneet omaan henkilökohtaiseen Jumalalta saatuun kutsuunsa ja toteuttaneet sitä vastoinkäymisistä ja vaikeuksista huolimatta. Ihminen kestää melkein mitä vain, kun hän tietää, että hänen elämällään on häntä suurempi merkitys ja päämäärä. Tällaisten ihmisten elämää eivät määrittele olosuhteet, eivätkä he ole oman egonsa talutusnuorassa. Tällöin vaikeudet ja kipu voivat muuttua työkaluiksi Jumalan käsissä, ja niiden kautta ihmisen painoarvo voi jopa kasvaa. Kaikki näyttää olevan kiinni siitä, mitkä kysymykset ovat oikeasti tärkeitä.
Millaisia kysymyksiä sinä kysyt vuoden 2023 kynnyksellä?
Mehis Metsala