Joulukuun 2023 kirje
Toivon evankeliumi
Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. (Room. 5:5)
Kristillisen uskon suurimpia voimavaroja on toivo, johon voi oikeasti nojata. Ei ole kyse toiveajattelusta, jonka mukaan kaikki menisi aina helposti ja meidän suunnitelmiemme mukaan. Kyse ei myöskään ole perusteettomasta hyväuskoisuudesta tulevaa silmällä pitäen. Toivo ei ole ongelmien, kärsimyksen ja monien vastausten puuttumisen kieltämistä. Ei! Kyseessä on toivo, joka kestää ja kantaa myös silloin, kun kaikki menee näennäisesti pieleen, kun odotukset eivät toteudu eikä kylvetty siemen näytä tuottavan mitään hedelmää. Tämä toivo on ankkuroitu johonkin suurempaan kuin meidän toimintamme menestyminen ja olosuhteiden suotuisuus. Tämän toivon antaa Jumala itse niille, jotka ovat rakentaneet elämänsä hänen varaansa.
Raamatussa toivo kulkee käsi kädessä inhimillisen raadollisuuden ilmenemisen kanssa. Heti syntiinlankeemuksen yhteydessä annetaan lupaus Hänestä, joka syntyy naisen siemenestä ja murskaa käärmeen pään (1. Moos. 3:15). Tätä toivoa myös profeetat julistivat, kun he kertoivat Messiaan syntymästä vuosisatoja ennen itse tapahtumaa. Samaa toivoa Jumala antoi Jeremian kautta pakkosiirtoon viedyille juutalaisille kertomalla heille hyvästä suunnitelmasta, johon kuuluivat tulevaisuus ja toivo (Jer. 29). Tämän toivon voimalla uskonsankarit saivat aikaan suuria tekoja, vaikka eivät useinkaan nähneet vielä Jumalan suunnitelman toteutumista (Hepr. 11).
Apostoli Paavali vakuuttaa rohkeasti, että Jumalan antama toivo ei tuota pettymystä. Miksi, voisimme kysyä. Olihan Paavalin elämä ja palvelutyö täynnä kärsimystä, vastoinkäymisiä ja pettymyksiä ihmisiin. Hän kuitenkin jatkoi rohkeasti eteenpäin, koska Jumalan antama toivo oli vahvempi kuin inhimilliset rajoitukset ja olosuhteista johtuvat esteet. Paavali sanoo näin koska Pyhän Hengen työ ihmisen sydämessä tekee sen, mitä yksikään inhimillinen vakuuttelu tai olkapäälle taputtelu eivät voi tehdä. Pyhä Henki kirkastaa meille Kristuksen todellisuutta, Jumalan hallintavallan horjumattomuutta ja Jumalan ehdotonta rakkautta meitä kohtaan. Se muuttaa kaiken sisimmässämme, kun annamme sille tilaa. Tämä muutos tapahtuu aina ensin meidän rukouskammiossamme, kun palvomme Herraa kokosydämisesti luovuttaen kaiken hänelle. Kun sitten lähdemme kammiostamme, jossa Jumala itse on meitä vahvistanut, pystymme toimimaan hänen antaman yliluonnollisen toivon voimaannuttamin. Tämä saa aikaan positiivista muutosta ympärillämme.
Kristuksen syntymä ja siihen liittyvät seikat, profetiat ja julistukset vahvistavat kaikki sitä, että yliluonnollinen Jumala on samaistunut meihin, tullut meidän tasollemme ja toimii meidän hyväksemme. Se on kertomus kätketyn ja näkymättömän Jumalan aktiivisuudesta meidän keskuudessamme. Se on toivon evankeliumia ja sen murtautumista esille historiassa. Tämä toivo saa myöhemmin erityisen vahvistuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen sekä seurakunnan syntymisen kautta. Tänään, yli kaksi tuhatta vuotta myöhemmin, voimme katsoa kristinuskon historiaa ja todeta, että Jumala on ollut uskollinen. Voimme katsoa myös tulevaisuuteen ja rohkaista mielemme: hän on antanut meille toivon, joka kantaa.
Meillä saattaa tänäänkin olla vaikeuksia, vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Kaikki ei ole välttämättä mennyt odotustemme mukaan. Jumalaan katsomalla ja hänen suuruutensa edessä nöyrtymällä voimme kuitenkin taas ammentaa toivoa siitä todellisuudesta, joka ei horju eikä ole suhdanteiden tai inhimillisten rajoitusten varassa, vaan jossa Jumalan työ menee vääjäämättömästi kohti hänen suunnittelemaa päämäärää. Kun elämme tässä todellisuudessa ja ammennamme voimamme siitä, meillä on aina toivo, joka ei tuota pettymystä!
Mehis Metsala