Marraskuun 2023 kirje
Näystä toimintaan
Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen… (Ef. 1:17)
Kristityn tärkeimpiä voimavaroja on kyvyssä katsoa itseään, ympäröivää maailmaa ja tulevaisuuttaan Jumalan muokkaamin silmin. Mikään ei erota meitä maailmasta niin paljon kuin se, miten me näemme ja arvioimme kaikkea. Kun Jumala on elämämme keskiössä, silloin arvomme, tavoitteemme ja pyrkimyksemme muokkautuvat hänen todellisuutensa ja tavoitteidensa mukaan, ja sillä on välitön vaikutus meidän olemukseemme. Näkökulmaero voi joissakin tilanteissa olla hätkähdyttävän suuri. Siinä, missä toiset näkevät ongelman, voimme me nähdä siunauksen välineen, ja se, mitä toiset innokkaasti tavoittelevat, voi meille olla vaaran aiheuttaja. Ilman, että siitä tarvitsisi puhua, muut aistivat, että meissä vaikuttaa jokin muu voima, ja tämä herättää kiinnostusta.
Apostoli Paavalin rukous tähtää siihen, että sisäinen katseemme olisi kohdistunut Jumalan kutsuun, hänen todellisuuteensa ja hänen voimansa läsnäoloon elämässämme. Käytännössä hän peräänkuuluttaa läheisen Jumala-suhteen muokkaamaa elämäntapaa, jossa me olisimme jatkuvassa yhteydessä Herraamme ja jatkuvasti tietoisia hänen läsnäolostaan elämässämme. Se ei ole elämäntapa, jonka yhteydessä Jumala pulpahtaa esille vain sunnuntaisin, vaan pikemminkin se on asenne, joka pyrkii johdonmukaisesti katsomaan aivan kaikkea Jumalan kanssa, Jumalan tuntemisen valossa ja Jumalan näkökulmasta käsin.
Tosiasia on, että ellei Jumala-suhteemme ole meidän linssimme, jokin muu tavoite tai arvo ottaa sen roolin. Itsekkäät pyrkimykset, raha, mielihyvä ja kaikki lihaamme vetoava tulee heti tilalle, kun Jumala on jäänyt vähänkin taka-alalle elämässämme. Meitä saattavat ohjata myös pettymyksemme ja haavamme, katkeruutemme ja kyynisyytemme, ellemme ole tietoisesti antaneet Jumalan tehdä puhdistustyötä sisimmässämme. Viime kädessä kysymys siitä, mikä on ohjaava tekijä meidän näkökykyämme silmällä pitäen, on erittäin mustavalkoinen. Jokin arvo ohjaa meitä väistämättömästi. Jos olemme keskittyneet materiaan, näemme kaikessa taloudellisia intressejä ja vaikutteita; jos tavoitteenamme on mielihyvä, keskitymme helposti riippuvuuksiimme ja olemme niiden talutusnuorassa; jos haluamme eniten ammatillista suoritusta ja etenemistä urallamme, näemme pelkästään siihen liittyviä tekijöitä.
Paavalin kuvailema ja rukoilema hengellinen todellisuus on jotakin aivan muuta. Hän osoittaa, että kun ymmärrämme Jumalan kutsun voiman ja suuruuden henkilökohtaisella tasolla ja keskitymme määrätietoisesti siihen, se mullistaa kaiken elämässämme. Yhtäkkiä kaikki se, mitä Raamattu kuvailee yliluonnollisena, alkaa toimia myös meidän kohdallamme, ja me vapaudumme oman itsekkyyden orjuuttavasta otteesta. Tästä muuttuneesta sisäisestä todellisuudesta käsin alamme nähdä kaikkea uudella tavalla ja uskoa yhä enemmän siihen, mitä Jumala on luvannut tehdä ja tekee parhaillaan elämässämme.
Uskonelämää ei ole tarkoitettu pelkästään kirkossa käymiseksi vaan Pyhän Hengen voimasta käsin elämiseksi. Tällä voimalla on mullistava vaikutus sekä henkilökohtaisessa vaelluksessamme että julkisessa toiminnassamme. Jotta tämä voisi alkaa toimia elämässämme, tarvitsemme Jumalan uudistamaa näkökykyä. Saakoon hän uudistaa sydämen silmämme, jotta voisimme olla hänen valtakuntansa muutosvoimaisia toimijoita!
Mehis Metsala