Syyskuun 2022 kirje

Sinä olet viesti

Te loistatte siinä kuin tähdet maailmassa, kun pidätte kiinni elämän sanasta… (Fil.2:15-16)

   Kristillisen sanoman välittäminen ympärillä oleville liittyy saumattomasti kristinuskon olemukseen. Niitä kahta ei voi oikeastaan erottaa toisistaan. Kuten kaupunki vuoren huipulla, aito usko ei voi pysyä piilossa ja kuten suolan, sen suolaisuuden täytyy tuntua. (Matt. 5) Ellei tämä toteudu, uskomme on menettänyt vaikutusvaltansa ja merkityksensä. Jälkikristillisessä yhteiskunnassamme tämä tuntuu monista kristityistä vaikealta, koska kristinusko on yhä enemmän kritiikin ja pilkan kohteena, ja yhteiskunnan uudet yhä nopeammin muuttuvat arvot ovat yhä useammin sen kanssa ristiriidassa.

   Monia kristittyjä huolestuttaa heidän kokemansa voimattomuuden tunne, kun puhutaan evankeliumin julistamisesta ja uskon puolustamisesta. Mitä minä voisin yksittäisenä kristittynä tehdä tilanteen muuttamiseksi, saatetaan kysyä. Kuka minua haluaisi kuunnella? Monet pelkäävät myös vaikeita kysymyksiä ja häpeään jäämistä väittelytilanteessa. Tällaisia tunteita prosessoidessamme koemme itsemme lähtökohtaisesti altavastaajiksi, ja se tuntuu lannistavan useita. Sen lisäksi saattaa olla korkea kynnys ryhtyä ylipäänsä keskustelemaan asiasta kristillisten piirien ulkopuolella, koska yhteiskuntamme asenteet ovat kaiken ”tyrkyttämisen” suhteen erittäin negatiivisia. Vaikka kukaan meistä ei haluaisikaan olla uskon ”tyrkyttäjä”, rima keskustelun aloittamiseen on erittäin korkea.

   On huomionarvoista, että Jeesus ei kutsu meitä ensisijaisesti julistamiseen, vaan aitoon uskoon; sellaiseen, joka todellisuudessa muuttaa sydämemme asenteet. Meidän ensisijainen tehtävämme on olla oma itsemme Kristuksessa, kokonaisvaltaisesti ja koko olemuksellamme, ja kaikki muu seuraa siitä. Vertaus suolaan ja valoon osoittaa selvästi, että kummankin olemuksesta johtuen niiden vaikutus ei voi jäädä piiloon. Valo ei voi olla vaikuttamatta pimeyden keskellä, ja suolan vaikutus ruoassa ei voi jäädä huomaamatta. Samalla tavalla Kristus meissä ei voi jäädä piiloon, kun elämme aidosti hänelle. Hän tulee levittämään valoaan, usein jopa silloin, kun emme edes tiedosta sitä.

   Paavalin kommentti Filippiläiskirjeessä on toteamus samaan suuntaan. Mitä enemmän yhteiskunnallinen kulttuuri etääntyy kristinuskosta ja sen arvoista, sitä suurempaa huomiota herättävät ne, jotka aidosti jatkavat uskon todeksi elämistä. He loistavat kuin tähdet pimenevässä maailmassa! Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen, joka seuraa Kristusta aidosti ja koko sydämestään, on jo itsessään viesti tälle maailmalle.

   Kaikkein ratkaisevin on kysymys siitä, millaisena me näemme Jumalan ja hänen voimansa suhteessa ympäröivään maailmaan. Tämä kysymys liittyy suoraan uskonelämämme laatuun ja syvyyteen. Mikäli olemme saaneet kokea Jumalan muuttavaa voimaa ja olemme oppineet elämään siitä käsin, meidän on helppo jakaa evankeliumia hänen todellisuudestaan toisille. Mikäli olemme tyytyneet vain jonkinlaiseen tapakristillisyyteen, silloin kaikki ajatukset evankelioinnista tuntuvat epämukavilta. Valo voi levitä vain niiden kautta, joita se on valaissut ja muuttanut, ja suola maistuu vain niissä, joihin se on aidosti vaikuttanut.

   Näin ollen meidän pitäisi keskittyä ensisijaisesti siihen, että Kristus saisi meissä täyden vallan ja voisimme olla loistamassa hänen valoaan luontevasti, ilman ponnistelua ja pakonomaista yrittämistä, tietäen, että mikäli olemme hänessä, olemme jo hänen viestinsä tälle maailmalle.

                                                                                                                                   Mehis Metsala